AVIOEHTOSOPIMUS

Avioehtosopimuksella sovitaan siitä, mihin omaisuuteen puolison avio-oikeus ulottuu tai sillä voidaan muuttaa aiemmin tehtyä sopimusta.  Avioehtosopimus tulee voimaan, kun se on rekisteröity.

Avioehtosopimus vaikuttaa vasta avioliiton päätyttyä osituksessa tai omaisuuden erottelussa, jolloin avio-oikeuden ulkopuolelle jätetty omaisuus ei tule jaettavaksi puolittamisperiaatteen mukaisesti.  

Avioehtosopimusta voidaan käyttää myös jäämistösuunnitteluun, koska puolisoiden avio-oikeus vaikuttaa jäämistön suuruuteen ja tätä kautta perintöosien, lakiosien ja perintöverojen suuruuteen

Avioehtosopimuksella voidaan määrätä:
1) ettei kummallakaan puolisolla ole avio-oikeutta mihinkään toisen puolison omaisuuteen (avio-oikeuden kokonaan poissulkeva avioehto), 2) ettei kummallakaan puolisolla ole avio-oikeutta tiettyyn toisen puolison omaisuuteen (osittainen avioehto), tai että
3) toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta mihinkään toisen puolison omaisuuteen tai osaan siitä (yksipuolinen avioehto).

Lähtökohta on, että avio-oikeudesta vapaan omaisuuden tuotto on avio-oikeuden alaista, ellei tuottoa ole määrätty avio-oikeudesta vapaaksi ja omaisuuden sijaan tullut omaisuus säilyttää avio-oikeuden alaisen tai ulkopuolisen omaisuuden luonteensa, ellei siitä ole toisin määrätty.

Avio-oikeus voidaan rajata:
1) aikaperusteisesti, jolloin avio-oikeus poistetaan tiettynä ajanjaksona saadusta omaisuudesta (kuten ennen avioliittoa olleen omaisuuden osalta),
2) omaisuuskohtaisesti, tai
3) saantotapakohtaisesti (kuten lahja- ja perintösaanto). Lisäksi avio-oikeus voidaan  rajata (ainakin osittain) myös
4)  ositusperusteisesti (kuten ero tai kuolema). Oikeuskäytännössä on pidetty pätevinä sopimuksia, joissa avio-oikeus on poissuljettu ainoastaan avioeron varalta ja siten, että leskellä on avio-oikeus kuolleen puolisonsa omaisuuteen.